Kävimme eilen Hillan kanssa tiineysultrassa ja kyllä, pienten vauvojen sydämiä siellä sykki. <3 Lukumäärä kuulosti kovin epämääräiseltä, joten jätän tässä vaiheessa vielä arvailut sikseen ja odottelen maltillisesti tiineysröntgeniä varmistaakseni pentumäärän. Ehkäpä muutama kuitenkin. Pääasia oli tietää, että mussu on tiineenä ja voin alkaa syöttää Hillalle nyt penturuokaa. Toivottavasti se alkaa pian jo maistumaan, sillä takana on jonkin verran huonovointisuutta ja siitä aiheutunutta nirsoilua ruoan suhteen. (..ja ken Hillan tuntee tietää, että tämä onkin erikoista.. yleensä neiti on sekä ensimmäisenä, että viimeisenä ruokakupilla. :D)

Jos kaikki menee hyvin voimme odotella pentujen syntyvän joulukuun alussa. Siinä kohtaa meillä onkin sitten melkoinen määrä havaneseja talossa. Hih. Suojelusta pienokaisille ja malttia odotteluun. <3

Kuvassa Iita-mamma (vasen) ja Hilla (oikea). 

Maanantaina 22.10.2018 Iita synnytti seitsemän valloittavaa pienokaista. Synnytys lähti hiljalleen edistymään sunnuntai iltana ja su-ma välinen yö valvottiin avautumisvaiheen merkeissä. Aamulla synnytys lopulta edistyi ponnistusvaiheeseen. Ensimmäisen  ja viimeisen pennun väliin ei jäänyt edes kahta ja puolta tuntia, joten kauaa ei hommassa ensi synnyttäjällä kuono tuhissut. Iita hoiti hommansa hienosti, jopa niin vikkelästi, etten ehtinyt napata kuin 3 istukkaa. 4 istukkaa siis ehti Iita äidin parempiin suihin ja se näkyi muutaman päivän löysänä mahana. No, onneksi siitä selvittiin. Nyt elellään ihanaa vauva-aikaa, aikaa jossa emo hoitaa pienokaisensa huolella ja itse saa ihastella kaikkea tätä rakkauden tapahtumaa vierestä. Pakahduttaa. <3

Synnytyksen käynnistyessä Iitalla oli menossa 60 raskausvuorokausi. Tämä on normaali aika synnyttää, mutta keskimääräistä (63vrk) laskettua aikaa muutama päivä aiemmin. Näillä kulmilla (päivinä 59-61) on itseasiassa kaikki pentueeni syntyneet tähän asti. Koska Iita ei ole mitenkään erityisen suuri kokoinen narttu- jännitin hieman sitä kuinka pitkään vauvat mahtuvat/pysyvät mahassa.. Syntyi kuitenkin mukavan kokoisia ja terveitä pentuja. Mikä huojennus. Painot ovat nyt kaikilla nousseet hienosti- aika lailla tuplaantuneet viikon aikana. Tämä on ehdottomasti mieltä rauhoittavaa, sillä jostain syystä sitä aina jännittää miten maito nousee ja ovatko kaikki pennut virkeitä, elämänvoimaisia ja kaikin puolin muutenkin elinkelpoisia. Yhtä jännittämistä siis. :))

No, on tämä todellisuudessa paljon muutakin kuin jännittämistä. Vauvoista saa niin paljon rauhoittavaa energiaa, että olen  tässä vaiheessa täysin rakkaushuuruissa. Tähän tulee varmaankin realiteetit mukaan viimeistään siinä vaiheessa, kun vikkeläjalat alkavat vipeltää pitkin taloa ja kuten voitte arvata n.kuukauden ikäisen pennun (tai seitsemän) sisäsiisteys ei vielä ole hallussa... Nyt kuitenkin nautitaan näitten vaaleanpunaisten lasien läpi vauvaelosta. <3

Iituliini ("Iita" Tesoro Norte Be With You) on ensimmäinen sijoitusnarttuni ja tällä hetkellä odottaa pienokaisia. Tulevan pentueen isä on myös kasvattini, Rambo (Tesoro Norte Coming Out Strong), joten yhdistelmä on ainutlaatuinen minulle tässä uutukaisuudessaan. Yhdistelmän sukusiitosprosentti on 0%. Pentujen odotetaan syntyvän lokakuun loppupuolella. Virallinen laskettu aika on 26.10.2018. <3

Iita muuttaa pian meille pennutuksen ajaksi sillä minulle on tärkeä (ainakin tässä vaiheessa), että saan kasvattajana itse saattaa pienokaiset maailmaan ja sosiaalistaa pennut lähtövalmiiksi uusiin koteihinsa. Kun pennut kasvavat kotonani voin seurata paremmin penteleiden kehitystä ja tutustua pentujen luonteisiin. Aluksi pidän pennut ja emon muusta laumasta erillään (makuuhuoneessani), mutta muutaman viikon päästä siirrän pentuaitauksen olohuoneeseen. Kun vauvat alkavat liikkumaan enemmän, on pentuaitauksen ovi avoinna aina kun olen kotona (hereillä :D) ja pennut voivat liikkua siellä missä muutkin koirat ja tietysti me ihmiset. Minulla on kaksi kouluikäistä lasta ja he omalta osaltaan auttavat pentujen sosiaalistamisessa. Pennut tottuvat lasten käsittelyyn ja saavat myönteisiä kokemuksia lapsista, sillä muksuni ovat eläneet koko elämänsä koirakaverit seuranaan. Pennut tottuvat myös monenlaisiin ääniin sekä lasten, että ammattini vuoksi. Pentujen reippaus ja rohkeus on tavoitteena joka pentueen kohdalla. 

Iita on aika ajoin meillä kylästellyt ja ollut hoidossa. Neiti kulkee perässäni tottuneesti ja on aina lähtenyt mukaani kyselemättä. Olen jonkin kerran nauranut kun Iita on kuulemani mukaan tunnistanut autoni ja juossut suoraan sitä vasten vaikka ei minua olisi vielä ollut näköpiirissä. Onkin erittäin tärkeä, että sijoituksessa oleva koira tuntee minut ja kotini myös omakseen jotta tässä pennutusvaiheessa ei aiheudu ylimääräistä stressiä muutosta.

Etsin uusille pentueilleni sijoituskoteja, joten jos olet kiinnostunut olethan yhteydessä niin voimme keskustella asiasta enemmän. :)

Jännittävää. En malta odottaa! Pidetään peukkuja, että kaikki menee loppuun asti hyvin. <3

Jaana