Pitkästä aikaa nettisivujen kimpussa. En ole saanut päivitettyä näitä yli vuoteen, hävetys, pahoittelut siitä. Elämä on kaikkinensa melko samanlaista kuin viimeksikin kun tänne kirjoittelin. Toisaalta kaikki on muuttunut niin kuin elämän eteenpäin menemisen vuoksi kuuluukin. Meille on tullut uusi koira. Hän on ihastuttava Nala neito. Kirjoittelin luonnekuvausta havannankoirani osioon, mutta kuvia täytynee vielä päivittää. Eikä hän enää niin uusi ole, kohta 1,5 vuotta. :D Pentu se on silti meille aina. Tesoro Norte Eternal Flame. 

Meillä on nyt myös pentuja. Astutin Nupun tammikuun alussa Manulla, mutta jostain syystä nuoripari ei vain jäänyt nalkkiin. Päätin kokeilla samaa urosta vielä Hillalle, jonka juoksut alkoivat piakkoin Nupun juoksujen jälkeen. Astutus onnistui! Jihuuu!!! Nyt sitten vain rupesimme odottamaan pentusia. <3

Aikaa meni ja Nupulla alkoi näkyä raskauden merkkejä. Mitä ihmettä. Valeraskaus? Hän oksenteli pari kertaa ja nisät alkoivat punottaa... Päätin käyttää varmuuden vuoksi ultrassa, koska joskus sattuu sellaisia ihmeitä, että yrityksen lomassa siittiöitä pääsee kotipesälle vaikkei perinteistä nalkkiin jäämistä tapahtuisikaan. Bingo. Näin oli käynyt meillä. Lisää pentuja tulossa. En osannut kuin iloita. Ajattelin, että ihme pentue ja Nuppua aloin kutsumaan Neitsyt Mariaksi. <3 Heh. Hulinaa oli tiedossa, mutta ei liiaksi mietittävää moisessa etukäteen. Olin onnesta soikea. 

Pennut syntyi 4.3.2020. Nupulle seitsemän, joista yksi menehtyi pian. Suru oli suuri, mutta pentu sai kouristuskohtauksia jo melkein heti syntymän jälkeen. Osasimme odottaa tätä lopputulosta, mutta yritimme kaikkemme tietysti siitä huolimatta ja se ei riittänyt enempään. Jäljelle jäi kuusi aivan ihanaa pikku pötkylää. Kaksi näistä painoi syntyessään alle 100g. Niin pieniä meille ei ollutkaan aiemmin syntynyt. Pienin oli valkoinen poika jolla on musta pää. Hän painoi vain 71g. Tänä päivänä hän on 5vk ja painaa 828g. Kohti kokonaista kiloa mennään. :)) Pennut voivat mainiosti ja Nuppu on hoitanut joukkionsa erittäin mallikkaasti koko ajan. Hoitoapua hän on saanut innokkaalta Nala-tädiltä. Harjoittelu tekee mestarin, sen tietää Nuppu jos joku, sillä hän imetti Nalaa hänen ollessa pikkuriikkinen. Ehkä hoivavietti tulikin Nupun maidossa. ;) Valloittava joukkio kerrassaan, pennut, äidit, tädit ja muut.

Hillan pennut syntyi 18.3. eli tasan kaksi viikkoa Nupun pentujen jälkeen. Tämä oli tähän astisista synnytyksistäni murheellisin ja rankoin. Hilla synnytti jo vuorokaudella 57 ja kantoi sisällään 11 pientä aarretta. Synnytys kesti noin kuusi tuntia, mutta kovin pitkiä välejä vauvojen välillä ei kuitenkaan ollut. Supistuksia riitti ja Hilla ponnisti hienosti. Urhea pikku Hillani. Pennut. Kaikki ei ollut hyvin. 4 heistä syntyi kuolleena. Kaksi kuoli syntymän jälkeen. Ensimmäinen ensimmäisenä vuorokautena ja toinen seuraavana. Olin hädissäni ja huolissani jo kuolleista penuista ja huomasin, että nämä kaksi myöhemmin menehtynyttä eivät myöskään voineet hyvin. Haukkoivat henkeä, nestettä rohisi keuhkoissa, eivät imeneet... Yritin elvyttää, pitää lämpimänä, syöttää.. kaikkeni. Soitin eläinlääkäriltä apua ja sain häneltä antibioottikuurin pikkuisille. Kun lähdin sitä hakemaan, tällä välin ensimmäinen pieni kuoli. Toinen sai antibiootteja ja syötin tasaisesti ja laitoin emän tissille imemään. Välillä tilanne nousi ja pentu virkosi jo itsekin imemään äidin tissiä. Olisiko toivolle sijaa.. Ei ollut. Pian tilanne taas hiipui ja pieni Heinäksi nimetty poika menehtyi myös. :´(

Olin niin väsynyt. Niin murheellinen. Olin huolissani jäljelle jääneistä. 11 pennusta kuusi kuollutta ja enää viisi jäljellä. Hiljalleen tilanne kuitenkin tasaantui ja pennut olivat hyvin elinvoimaisia, niin kuin Hillakin. Minusta ei ollut juuri puhumaan kenenkään kanssa, mutta hiljalleen sekin aukeni taas. En oikeastaan edes jaksaisi kirjoittaa enää koko aiheesta, mutta minusta on hyvä, että tiedätte. Te, jotka tämän luette. 


Nyt aikaa on menyt reilusti. Hillan pennut ovat 3vk ja Nupun pennut jo 5vk. Kaikki on mainiosti pentupesissä. <3 Mutta maailman tilanne. Se on toisenlainen kuin koskaan aiemmin. Ihmiset ovat laittaneet arvojärjestyksen uusiksi ja katsovat maailmaa nyt väistämättä hieman eri tavalla kuin aiemmin. Tämä tilanne vaikuttaa kaikkiin, tavalla tai toisella. Minun työt on kokonaisuudessaan peruttu. yksityisyrittäjänä se on melkoinen muutos, mutta toisaalta olen tottunut myös olemaan kotona. Välillä töitä on, välillä niitä on vähemmän. Nyt ei ollenkaan. Olen vallan tyytyväinen kotoiluun ja eristäytymiseen vaikka rahaa olisikin käytettävissä niukemmin. Kuulun riskiryhmään, joten varovaisuus olisi ja on viisasta. Ainut mikä tässä poikkeustilassa on erittäin harmillista on se, että uudet perheet eivät pääse tutustumaan uusiin perheenjäseniinsä. Me emme pääse tutustumaan toisiimme ja kaikki kulkee keskustelujen ja videopuheluiden kautta. Intuitio nostaa päätään normaaliakin korkeammalle. Kuuntelen tarkasti. Tästä kuitenkin selvitään jos henkiin jäädään, se on selvä. Aika tarjoilee paljon hyvää ja on merkityksellistä nähdä tämä.

Tsemppiä meille kaikille ja paljon rentouttavia kotihetkiä!! <3
Jaana

P.S. Hulinaa ei vieläkään ole liiaksi. Oikeen mukavasti menee 2vk ikäero pentueilla. 


 

Kävimme eilen Hillan kanssa tiineysultrassa ja kyllä, pienten vauvojen sydämiä siellä sykki. <3 Lukumäärä kuulosti kovin epämääräiseltä, joten jätän tässä vaiheessa vielä arvailut sikseen ja odottelen maltillisesti tiineysröntgeniä varmistaakseni pentumäärän. Ehkäpä muutama kuitenkin. Pääasia oli tietää, että mussu on tiineenä ja voin alkaa syöttää Hillalle nyt penturuokaa. Toivottavasti se alkaa pian jo maistumaan, sillä takana on jonkin verran huonovointisuutta ja siitä aiheutunutta nirsoilua ruoan suhteen. (..ja ken Hillan tuntee tietää, että tämä onkin erikoista.. yleensä neiti on sekä ensimmäisenä, että viimeisenä ruokakupilla. :D)

Jos kaikki menee hyvin voimme odotella pentujen syntyvän joulukuun alussa. Siinä kohtaa meillä onkin sitten melkoinen määrä havaneseja talossa. Hih. Suojelusta pienokaisille ja malttia odotteluun. <3

Kuvassa Iita-mamma (vasen) ja Hilla (oikea). 

Maanantaina 22.10.2018 Iita synnytti seitsemän valloittavaa pienokaista. Synnytys lähti hiljalleen edistymään sunnuntai iltana ja su-ma välinen yö valvottiin avautumisvaiheen merkeissä. Aamulla synnytys lopulta edistyi ponnistusvaiheeseen. Ensimmäisen  ja viimeisen pennun väliin ei jäänyt edes kahta ja puolta tuntia, joten kauaa ei hommassa ensi synnyttäjällä kuono tuhissut. Iita hoiti hommansa hienosti, jopa niin vikkelästi, etten ehtinyt napata kuin 3 istukkaa. 4 istukkaa siis ehti Iita äidin parempiin suihin ja se näkyi muutaman päivän löysänä mahana. No, onneksi siitä selvittiin. Nyt elellään ihanaa vauva-aikaa, aikaa jossa emo hoitaa pienokaisensa huolella ja itse saa ihastella kaikkea tätä rakkauden tapahtumaa vierestä. Pakahduttaa. <3

Synnytyksen käynnistyessä Iitalla oli menossa 60 raskausvuorokausi. Tämä on normaali aika synnyttää, mutta keskimääräistä (63vrk) laskettua aikaa muutama päivä aiemmin. Näillä kulmilla (päivinä 59-61) on itseasiassa kaikki pentueeni syntyneet tähän asti. Koska Iita ei ole mitenkään erityisen suuri kokoinen narttu- jännitin hieman sitä kuinka pitkään vauvat mahtuvat/pysyvät mahassa.. Syntyi kuitenkin mukavan kokoisia ja terveitä pentuja. Mikä huojennus. Painot ovat nyt kaikilla nousseet hienosti- aika lailla tuplaantuneet viikon aikana. Tämä on ehdottomasti mieltä rauhoittavaa, sillä jostain syystä sitä aina jännittää miten maito nousee ja ovatko kaikki pennut virkeitä, elämänvoimaisia ja kaikin puolin muutenkin elinkelpoisia. Yhtä jännittämistä siis. :))

No, on tämä todellisuudessa paljon muutakin kuin jännittämistä. Vauvoista saa niin paljon rauhoittavaa energiaa, että olen  tässä vaiheessa täysin rakkaushuuruissa. Tähän tulee varmaankin realiteetit mukaan viimeistään siinä vaiheessa, kun vikkeläjalat alkavat vipeltää pitkin taloa ja kuten voitte arvata n.kuukauden ikäisen pennun (tai seitsemän) sisäsiisteys ei vielä ole hallussa... Nyt kuitenkin nautitaan näitten vaaleanpunaisten lasien läpi vauvaelosta. <3

Iituliini ("Iita" Tesoro Norte Be With You) on ensimmäinen sijoitusnarttuni ja tällä hetkellä odottaa pienokaisia. Tulevan pentueen isä on myös kasvattini, Rambo (Tesoro Norte Coming Out Strong), joten yhdistelmä on ainutlaatuinen minulle tässä uutukaisuudessaan. Yhdistelmän sukusiitosprosentti on 0%. Pentujen odotetaan syntyvän lokakuun loppupuolella. Virallinen laskettu aika on 26.10.2018. <3

Iita muuttaa pian meille pennutuksen ajaksi sillä minulle on tärkeä (ainakin tässä vaiheessa), että saan kasvattajana itse saattaa pienokaiset maailmaan ja sosiaalistaa pennut lähtövalmiiksi uusiin koteihinsa. Kun pennut kasvavat kotonani voin seurata paremmin penteleiden kehitystä ja tutustua pentujen luonteisiin. Aluksi pidän pennut ja emon muusta laumasta erillään (makuuhuoneessani), mutta muutaman viikon päästä siirrän pentuaitauksen olohuoneeseen. Kun vauvat alkavat liikkumaan enemmän, on pentuaitauksen ovi avoinna aina kun olen kotona (hereillä :D) ja pennut voivat liikkua siellä missä muutkin koirat ja tietysti me ihmiset. Minulla on kaksi kouluikäistä lasta ja he omalta osaltaan auttavat pentujen sosiaalistamisessa. Pennut tottuvat lasten käsittelyyn ja saavat myönteisiä kokemuksia lapsista, sillä muksuni ovat eläneet koko elämänsä koirakaverit seuranaan. Pennut tottuvat myös monenlaisiin ääniin sekä lasten, että ammattini vuoksi. Pentujen reippaus ja rohkeus on tavoitteena joka pentueen kohdalla. 

Iita on aika ajoin meillä kylästellyt ja ollut hoidossa. Neiti kulkee perässäni tottuneesti ja on aina lähtenyt mukaani kyselemättä. Olen jonkin kerran nauranut kun Iita on kuulemani mukaan tunnistanut autoni ja juossut suoraan sitä vasten vaikka ei minua olisi vielä ollut näköpiirissä. Onkin erittäin tärkeä, että sijoituksessa oleva koira tuntee minut ja kotini myös omakseen jotta tässä pennutusvaiheessa ei aiheudu ylimääräistä stressiä muutosta.

Etsin uusille pentueilleni sijoituskoteja, joten jos olet kiinnostunut olethan yhteydessä niin voimme keskustella asiasta enemmän. :)

Jännittävää. En malta odottaa! Pidetään peukkuja, että kaikki menee loppuun asti hyvin. <3

Jaana